Olen juuri täyttänyt huhtikuussa 27 vuotta. Minun on ollut tarkoitus julkaista elämästäni aspergerin kanssa kirja, se on ollut valmis julkaistavaksi pitkään, mutta se osoittautui hankalaksi, enkä millään saanut kirjaa julkaistuksi, joten haluan kokeilla jos blogin kirjoittaminen olisi helpompi tapa saada tatarinani kuulluksi. Eräs facebookin asperger syndrooman ryhmän jäsen vinkkasi minulle että mitä jos alkaisin kirjoittaa blogia.
Elämäni aspergerin syndrooman kanssa ja sen tuomien muiden haasteiden kuten pakko-oireiden ja neuroottisuuden keskellä on kuin liukastelua pitkospuiden päällä.
Puiden ylittämä suo on upottava, en tiedä missä on pohja, hukkuuko sinne jos liukastuu, vai yltävätkö jalat pohjaan.
Myöskään en tiedä, kuinka pitkä matka on tasapainoiltava, olenko jo puolivälissä vai lopussa vai vasta alussa.
Koska elämässäni on tapahtunut todella paljon ja matkani on ollut erittäin kivikkoista voisi siitä kirjoittaminen olla jonkinlainen tapa työstää asioita. Tarinani jatkuu joka päivä ja huomisesta ei koskaan tiedä.