Minä:
Minulle alettiin tuputtaa paljon eri lääkkeitä, niistä menin ihan lääkepöhnään ja olin jatkuvasti väsynyt. En pysynyt aamuisin hereillä nukahdin monta kertaa bussimatkalla pysäkin ohi. Tunneilla nukahdin vaikka kuinka taistelin että pysyisin hereillä.
Lääkkeet saivat aikaan mitä kummallisimpia sivuvaikutuksia ja oireita. Hikoilin öisin niin paljon että aamulla herätessä patja oli niin märkä kuin olisi pissanut alleni. Aina kun tuli jokin sivuvaikutus annettiin siihen uusi lääkitys. Minulla taisi olla 4 eri lääkettä samaan aikaan. Se turrutti kaikki pakkomielteeni ja aspergeriin liittyvät muut oireet. Oppitunnilla kuulin kaksinkertaisesti kaikki äänet ja ne kaikuivat päässäni. Kynällä kirjoitusäänet, hengitykset, kumittaminen ja muu elämisen ääni kuulosti entistä voimakkaammalta.
Minulla oli muutenkin sellaisia oireita että kuulin päässäni sekavaa puhetta, päällekkäistä puhumista, sellaista kuin ihmiset kinastelisivat keskenään. Muistan kun seisoin vaatekaappini edessä ja en pystynyt valita vaatteita kun äänet päässä häiritsivät keskittymistä ja ne kuulostivat moittivilta vaikka puheesta ei saanut mitään selvää.
Äiti pelkäsi että minulla on skitsofrenia kun kuulin ääniä, mutta ne menivät heti ohi joitakin lääkkeitä vaihdettiin.
Sellainen outo tapahtuma jäi myös mieleeni kun olin menossa nukkumaan ja makasin sängylläni ja tuntui ihan siltä kuin joku nostaisi jalkojani ilmaan ylöspäin väkisin vaikka ne olivat ihan paikoillaan. Se tuntui niin todelliselta. Pelästyin tästä niin paljon että äitini tuli yöksi viereeni nukkumaan.
Unet olivat myös hyvin todentuntuisia ja pelottavia.
Kerran näin sellaista unta, että heräsin unessa siihen että pianoni koskettimet painuivat itsestään alas ja joku soitti niillä pelottavat kuuloista musiikkia. Näin useasti unia että minua yritetään tappaa ja ampua aseella ja yritän väistellä luoteja. Unet oli levottomia ja näin paljon painajaisia.
Äiti:
Abilify lääke nousi esille neuropsykiatrisen valmentajan kautta, hän kertoi tytöstä, jolle lääke oli antanut uuden elämän, täysin passivoituneesta eloisammaksi. Hän nimitti sitä ihmelääkkeeksi. Abilifyn aloituksen jälkeen odotukset olivatkin korkealla ja sosiaalisemman käytöksen tuoma ihmetys ja innostus oli äidilläkin korkealla, valitettavasti se kuitenkin toi roppakaupalla uusia, täysin erilaisia ongelmia, joihin ei oltu totuttu.
Yhtäkkiä muutuikin niin rohkeaksi, että hyppäsi keskellä päivää bussiin ja lähti Helsinkiin tapaamaan täysin tuntematonta henkilöä, oli jotain täysin poikkeuksellista. Poika antoi tämän Äidin puhelinnumeron ja itse poika ei edes tullut vastaan vaan tämän äiti. Piti löytää ihminen jota ei ollut koskaan nähnyt, kauppakeskuksesta satojen ihmisten joukosta. Tuntomerkeiksi annettiin vain siniset farkut ja lyhyt tukka. Puhelimestani alkoi akku loppumaan kaiken lisäksi.
Ihmeenkaupalla henkilö löytyi. Äitini yritti epätoivoisesti saada yhteyttä soittamalla tämän pojan Äidin puhelinnumeroon, koska akku oli loppunut, mutta kukaan ei vastannut.
Hirvittävä paniikki iski Äidille, kun hän tajusi ettei löytäminen ollutkaan kovinkaan helppoa, koska tiedossa ei ollut osoitetta eikä muuta kuin tuo puhelinnumero.
Äiti meni vessaan istumaan ja itkemään ja ajatteli, ettei kehtaisi sanoa kenellekkän miten vajailla tiedoilla oli päästänyt lapsen pääkaupunkiin seikkailemaan. Äiti oli ollut niin hämillään koko tilanteesta ja erilaisesta käyttäytymisestäni, että omakin arviointikyky heikkeni. Luojan kiitos sieltä sitten soitettiin että porukka on löytänyt toisensa ja ovat matkalla pojan kotiin. Puhelimessa oli pojan Äiti, varsin kummalliseksi tilanne kääntyi kun selvisi että rahaa pyydettiin kauppaostoksiin välittömästi. Rahaa jotui lähettämään lisää ja Äitini ajatteli, että aivan sama, kunhan tulee kotiin.
Kun poika tuli toisena viikonloppuna vastavierailulle meidän luokse, ilmeni että hänellä ei ollut kuin tulomatkaan rahat, samoin pojan outo olemus ja käytös sai Äidin olon epämukavaksi Äiti ajatteli että yhdentekevää vaikka joutuukin maksamaan paluumatkan , sen jälkeen tapailu täytyy saada loppumaan. Pojan Äidin kanssa käyty keskustelu rahan pyytämisestä heti ensitapaamisella varmisti aavistuksen, että siinä perheessä oli jotain pielessä.
Minä:
Minun vierailessa pojan luona minua ei edes pyydetty syömään vaikka jouduin maksamaan ruokaostokset, en tiennyt tai uskaltanut kysyä saanko itsekin syödä, joten menin yöllä syömään kun he nukkuivat. Pojan käytös oli mielestäni kummalista ja olen vain tyytyväinen että se suhde päättyi nopeasti.
Poika ei halunut syödä lihaa ja kun hän oli meidän luona vierailulla annoin hänelle croisantin ja kävi ilmi että siinä oli kinkkua. Häntä ärsytti asia niin että hän päätti että otamme yhdessä videon kun oksennamme kinkut muovipusseihin. Hän muutenkin kuvaili täysin turhanpäiväisiä asioita yhdessä Äitinsä kanssa ja laittoi videoita nettiin.
Hän käytti minun puhelinta omiin myynti- ilmoituksiin ja kaupanteko tapaamisiin. Heidän perheessä oli huono rahatilanne. Muistan myös kun olin heidän luonaan yökylässä. Pojan tuttu naapuri tarjosi hänelle työkeikan ja poika otti sen vastaan vaikka olin hänen luonaan vieraana. Hän lähti aamulla työkeikalle ja jätti minut yksin asuntoonsa, sitten päätin että lähden bussilla kotiin, en aio jäädä sinne yksin istumaan.
Minulla oli hänen seurassaan epämukava olla.
Suhde päättyi kun poika ilmoitti että ei halua jatkaa tapailua ,koska olimme liian erilaisia.
Äiti:
Abilify lääkityksen aikana toiminta oli hyvin spontaania, Äidille mieleen muistuu kerta kun tuli tarve saada leikata hiukset tiettyyn malliin. Ei ehtinyt edes kampaajalle soittaa kun oli itse jo napsinut tukan.
Minä:
Abilify aiheutti minulle myös hyvin harvinaisen sivuvaikutuksen. Aluksi luultiin että minulla on epilepsia ja jouduin tutkimuksiin. Oireessa silmäni kääntyivät väkisin ylöspäin enkä pystynyt hallita niitä. Silmien kääntyminen tuli aika useasti ja etenkin jos joi alkoholia se tapahtui samantien
Tutkimuksissa todettiin että se johtui nimenomaan tästä Abilify lääkkeestä jota käytin, sen oireen nimi oli todella vaikea en muista sen nimeä enään, mutta lääke lopetettiin ja silloin silmäoireetkin loppuivat samantien.
Lääkkeet joita käytin pitivät Aspergeriin liittyvät haasteet kurissa ja lievänä. Asperger oli niin sanotusti tauolla.
Koska useiden lääkkeiden yhteisvaikutus aiheutti minulle mania kauden, sinä aikana aloitin suuren alkoholinkäytön ja jouduin huonoihin seuroihin.
Eräs kerta kun olin muutaman tutun kanssa ulkona juomassa minua alettiin kiusaamaan ja kun aloin itkemään hysteerisesti yksi poika kuvasi koko tilanteen ja levitti videota koko Raision nuorten keskuudessa ja siitä monet tiesivä minut ja sanoivat että olen sekopää hullu.
Mania aika oli pahimmillaan kun olin ammattikoulun toisella vuodella. Muutuin täysin kuin toiseksi ihmiseksi.
Mania aikana luonne oli täysin vastakohta. Aloin sosiaalistumaan ja tutustuin luokkatovereihin.
Aloin pyöriä minua 10 vanhemman miehen kanssa joka käytti minua hyväkseen ja tapaili muita naisia samaan aikaan, hän vain sanoi että nyt on sinun vuoro, minulla ei ollut mitään kokemusta parisuhteesta ja luulin että se on ihan tavallista ja suostuin kaikkeen mitä se mies käski.
Muutin tyylini sellaiseksi miksi hän halusi ensin gootiksi sitten hipiksi. Hän käski minun kuunnella niihin liittyvää musiikkia ja opiskella tyyliin liittyvää taustaa. Tein kaikki mitä käskettiin koska halusin miellyttää etten jäisi yksin.
Jouduin toteuttamaan miehen kuvottavia fantasioita.. Hän sitoi minut esimerkiksi tuoliin kiinni, kaatoi alkoholia kurkustani alas ja alkoi pyörittää minua tuolissa, hän käski minun mennä alasti kylpyhuoneeseen jotta hän saa heitellä minua päin kananmunia, tällaisista asioista hän kiihottui.
Olin tuolloin 16 vuotias. Suhde mieheen oli hyvin sekava. Jos en tehnyt niinkuin hän halusi hän heitti minut pihalle. Erosimme ja palasimme yhteen monta kertaa. Pääsin eroon 10 vuotta vanhemmasta miehestä lopullisesti kun olin 17 vuotta.
En arvostanut itseäni ja jaoin itseäni monelle. Normaalisiti minä en voi sietää seksiä, mutta silloin se oli yhdentekevää ja annoin sitä puolituntemattomille. Yksi tapaus johti seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Silloin en olisi ollut halukas mutta tein niin kuin käskettiin ja kun toinen sai mitä halusi hän käski minun painua helvettiin ja näytti keskisormea.
Asia meni oikeuteen mutta syyte hylättiin, koska ei ollut todistajia.
Mania aikana tuntui siltä kuin olisi jatkuvasti humalassa tai sekavassa olotilassa.
Näinä aikoina otin useamman kerran yliannostuksen lääkkeitä kun jokin asia ahdisti.
Äiti:
Lääkkeiden yliannostuksen vuoksi mentiin päivystykseen sairaalaan, mukana oli myös sisko, Äiti pelkäsi jälleen skitsofreniaa, jota lääkäri ei kuitenkaan epäillyt olevan. Aika oli äärimmäisen stressaavaa ja raskasta. Äidin piti usein tehdä ylitöitä ja silläkin yliannostuskerralla jäi työt kesken kun piti juosten lähteä viemään sairaalaan.
Minä:
Sairaalassa minun käskettiin juoda hiiltä ja kun minut jätettiin odottamaan lääkäriä oksensin kaikki hiilet ulos, koska en halunnut että sekava tila menee ohi. Siihen aikaan millään ei ollut mitään väliä enkä osannut ajatella asiaa Äidin kannalta vaan tein hetken mielijohteesta typeriä asiota jotka olisivat voineet koitua kohtalokseni.
TOINEN OSASTOJAKSO
Koska olin useampaan kertaan syönyt lääkkeitä yliannostuksen ja juonut alkoholia siihen päälle päätimme että on parempi jos menisin vähäksi aikaa osastolle. Osastolla oli tuttuja hoitajia edelliseltä osastokaudelta.
Tälläkertaa kun menin sinne olin ihan vastakohta kuin edellisellä kerralla. Osastolla kerrottiin keinoja miten voisi sietää ahdistavia tilanteita turvallisella tavalla, koska minulla oli tapana viiltää haavoja kasvoihin jos tuli jokin vaikea tilanne tai syömällä liikaa lääkkeitä jotta pää menisi sekaisin.
Keinoja olivat esimerkiksi puristamalla jääpalaa, paukuttamalla kumilankaa rannetta vasten soittamalla jollekin tai jotain muuta vaihtoehtoa.
Kävimme läpi kehon kunnioittamista ja sen arvostamista. Kävin ammattikoulua samalla. Olin osastolla arkipäivät ja pääsin viikonlopuksi kotiin. Koin osastoajan silloin turhaksi koska sillloin minulla oli menovaihde päällä ajattelin vain koska tulee viikonloppu jotta pääsee pois. Siihen aikaan en ollut oma itseni.
