Rutiinien tärkeys, järjestelmällisyys, ulkonäkö, pukeutuminen, ajattelutapa ja pakkomielteet ovat jokapäiväistä elämääni.
Minua on huolettanut se että mitä muut ajattelevat siitä millainen olin kun minä aloin käyttämään lääkkeitä, kaikki neuroottisuudet ja pakkomielteet olivat siihen aikaan hyvin lieviä.
Asperger on minun elämäni ja identiteettini. Vaikka siinä on paljon huonoja puoliakin jokin minussa ei halua että se otetaan minulta pois, pahoitan mieleni jos vaikeuksiani vähätellään tai hoetaan että kyllä sä pystyt muuttamaan tapojasi, täytyy vaan totutella. Asiat eivät ole niin yksinkertaisia.
Haasteiden kanssa täytyy oppia elämään. Itseään täytyy siedättää vaikeissa tilanteissa ja keinoja haastavien tilanteiden tullessa, pitää miettiä mikä olisi turvallinen vaihtoehto. Esimerkiksi jos minulla on hinku saada kasvoihin jokin jälki, koitan olla vahingoittamalla ihoa tekemällä vaikka tussilla jäljen naamaan. Silloin iho ei vahingoitu.
Peiliin jatkuva katsominen vie paljon aikaa päivässä olen kokeillut peittää peilit verhoilla. Vaatteiden jatkuva vaihtaminen ja tutkiminen jää vähemmälle jos yrittää olla käymättä peilin edessä.
Pelkään jos elämäni olisi tasaista ja minulla ei olisi mitään haasteita, läheiseni heti ajattelisivat että ei minulla mitään aspergeria sitten ollutkaan. Sen vuoksi avun vastaanottaminen on vaikeaa koska pelkään muutosta.
Äiti:
Tästä syystä hoito on melkein mahdotonta. On paljon ongelmia mihin tarvittaisiin hoitoa ja muutosta, mutta muutokset aiheuttavat pelkoa muutoksesta.. ristiriitaista.
On vaikea ymmärtää, miksi ongelmien kanssa eläminen olisi parempaa kuin muutosten kautta tapahtuva elämänlaadun parantuminen ?. Mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua ? Kaikkien elämänlaatu paranisi, ei tarvitsisi jatkuvasti olla stressaantunut ja ahdistunut tai pelätä jotain epämääräistä.
Pelko siitä, että muut ajattelisivat, ettei mitään aspergeria koskaan ollutkaan, on täysin järjenvastaista. Luultavasti tuo ”parantumisen” pelko on osa aspergerin ajattelua. Myös jos ongelmiin tulisi helpotusta, ei pysty näkemään asioita siltä puolelta, vaan omien tarpeiden kautta.
Minä:
Rutiinit ovat minulle kaikki kaikessa, jos päivä ei mene saman kaavan mukaan tuntuu kuin en eläisi tässä maailmassa, pää menee sekaisin ja hermot ovat kireällä. Minulla on lapsesta asti ollut pakottava terve soittaa äidilleni joka päivä monta kertaa vaikka ei olisikaan mitään asiaa. Koska äidilläni on elämässään paljon muitakin asioita, Mummoni ja minä sovimme että en kuormita enää äitiäni soittamalla hänelle jos jokin asia ahdistaa. Jatkossa saan soittaa aina Mummolleni jos siltä tuntuu ja haluaisin puhua.
Mummolle onkin helppo puhua koska hän ei suutu minulle tai hermostu Äiti on elämänsä aikana joutunut niin paljon kantamaan huolia ja murheita niin hän herkästi hermostuu ja huutaa vaikka ei tarkoita pahaa.
Minulla on tarkat rutiinit joita noudatan säntillisesti.
Herään aina samaan aikaan, otan koiran mukaan ja jätän lapseni päiväkotiin josta menen suoraan koiran kanssa aamulenkille, sitten alan keittämään aamupuuroa.
Aamupalan on oltava aina sama. Kaurapuuro ja kiisseliä päälle. Aamupalan yhteydessä katson aina toisten ihmisten arkea youtubesta.
Syön lämpimän aterian aina 11:30 juon muutaman tunnin päästä kupin kahvia sitten menen koiran kanssa lenkille josta samalla haen lapseni päiväkodista ja menemme kotiin.
Syömme toisen lämpimän aterian 16 aikaan. Koran iltalenkki on aina 19:30 aikaan jonka jälkeen menemme yhdessä lapseni kanssa suihkuun.
Suihkun jälkeen syömme iltapalan. Syön aina leipää ja teetä iltapalaksi.
Sitten pesemme hampaat ja menemme nukkumaan aina klo 21:00 mennessä.
Olen erittäin järjestelmällinen ja siisti. Haluan että kotini on täydellinen. Mukit ja lautaset on aseteltava kaappiin samanlaisten kanssa tiettyihin kohtiin ja lautaset koko järjestykseen. Jos puolisoni laittoi ne väärään paikkaan se tuntuu niin rasittavan ahdistavalta ja suutun siitä. Siksi haluan itse tehdä kaikki kotityöt ja siivoukset.
Asettelen kaikki kuiva-aineet tarkasti omiin lasipurkkeihin. Rakastan asioden organisointia.
Missään ei saa olla likaan tai tahroja, imuroin joka päivä. Sänky täytyy aina pedata ja lakanat vaihdan kahden viikon välein. Puhtaisiin ja raikkaisiin lakanoihin on ihana mennä nukkumaan.
Katson aina samoja elokuvia ja sarjoja uudelleen ja uudelleen. Kun kaikki suositut sarjat on katsottu aloitan taas alusta siitä mistä on kulunut eniten aikaa.
Katson sellaisia elokuvia vain missä on joku näyttelijä mistä pidän. Ihastun herkästi näyttelijöihin ja minun on pakkomieli etsiä jokainen elokuva missä kyseinen näyttelijä on ja haluan nähdä kaikki. Pyöritän aina samojen näyttelijöiden elokuvia vuodesta toiseen samaten kuin sarjojenkin suhteen.
Näitä näyttelijöitä ovat esimerkiksi Aaron Paul, Robert Pattinson, Jared Leto, Jackob Elordi, Leonardo Dicaprio ja Jamie Dornan, joita pyörittelen vuodesta toiseen.
Kiinnitän elokuvissa paljon huomiota myös taustamusiikkeihin. Jos jokin kappale miellyttää minua teen kaikkeni että löydän sen laulun käsiini ja harjoittelen sen heti pianolla tai kitaralla.
Joskus jos elokuvassa on jokin piirustus esimerkiksi Titanicissa, pysäytän elokuvan ja piirrän täsmälleen samat kuvat itse ottamalla mallia.
Herkästi jään myös elokuvissa ja sarjoissa jumiin näyttelijöiden vaatteisiin ja ulkonäköön. Jos jokin vaate ihastuttaa minua alan samantien etsimään samanlaisia kirpputoreilta tai ompelen itse sellaisen jos en löydä. Jos jokin näyttelijä on mielestäni ihanan hoikka otan netistä samantien selvää näyttelijän painon ja pituuden ja vertaan itseäni siihen. Joistakin näyttelijöistä lötytyy jopa kehon kaikkien alueiden ympärysmitat. Kirjoitan ne ylös ja mittaan sitten itseni. Haluan tällätavalla verrata itseäni olenko hoikka vai en ,haluan saada siihen varmistuksia ja faktoja vertaamalla.
Kiinnitän huomiota myös elokuvissa näkemiini ruokiin tai vaikka leivonnaisiin ja hankin tiedot niistä ja kokeilen valmistaa niitä itse.
Joskus olin jopa niin neuroottinen yhteen näyttelijään josta pidin että katsoin jopa youtubesta videoita miten saa itsensä näyttämään samanlaiselta maskeeramalla naamaa meikeillä. Samaten olen elämäni aikana monta eri hiustyyliä kopioinut jostain elokuvista ottanut sitäkin selvää kaikin keinoin mikä kysesen hiusmallin nimi on ja toteuttanut sen menemällä kampaajalle kuvan kanssa.
Eli elokuvien ja sarjojen maailmaan uppoudun perinpohjaisesti ja otan kaikista asioista selvää.
Kun katson elokuvia saatan pysäyttää ja kelata kohtiin jos jollakin on jokin hassu ilme tai ääni. Toistan ne uudelleen ja uudelleen ja nauran kippurassa. Toisten mielestä ne eivät välttämättä ole lainakaan huvittavia.
Olen hyvin tarkka ulkonäön suhteen. Peilailen itseäni useita kertoja päivässä. Kun kävelen peilin ohi haluan katson itseäni joka suunnasta. Haluan että sivuprofiili on hoikka. Takapuoli ei saa pullottaa. Jos joskus peilikuva miellyttää ja olen tyytyväinen minun täytyy tarkastaa uudelleen ja varmistaa etten vain nähnyt väärin. Korjailen vaatteiden asentoa, housujen korkeutta ja kankaan suoristelua jotta mikään vaate ei vain pullistaisi tai vääristäisi oikeata muotoani. Ettei minua vain luulla isommaksi mitä oikeasti olen.
Näen itseni peilistä vaihtelevasti. Välillä olen ihan tyytyväinen kokooni ja välillä näen itseni pöhöttyneenä ja naisellisen muotoisena.
Minä:
En itse koe että haluaisin nimenomaan olla silmätikkuna ja huomiota herättävänä ulkomaailmassa. Minä vain jostain syystä pidän sellaisesta ulkonäöstä ja se miellyttää minua. Sama asia kuin mikä tahansa tyyli, minulla vain on omanlainen.
Kun näin sarjan the act joka kertoo Gipsy Rose keissistä. Tytön ulkonäköinen olemus kiehtoi minua ja halusin näyttää samanlaiselta. Lapsenomaiset vaatteet, söpöt hatut ja lippalakit muutenkin ulkoinen olemus. Mielestäni se näytti söpöltä ja sarjan nähtyäni yritin etsiä nettikirpputoreilta samanlaisia vaatteita.
Kun olen kasvoihin tehnyt jotain jälkiä en koe sillä sitä että hakisin muilta sääliä vaan jäljet kasvoissa ovat minun mielestäni suloisia ja saan niistä itselleni hyvän mielen ja tykkään enemmän kasvoistani jollain lailla enemmän. Kun muut näkevät jäljet ja alkavat kyselemään, en tykkää selittää aina miksi minulla on jälki kasvoissa, koska muiden on vaikea ymmärtää sitä.
Jos jollain muulla on jälki kasvoissa ja minulla ei, olen yleensä jollain lailla ”kateellinen”. Tiedän itsekin että tämä kuulostaa täysin järjettömältä, mutta en itse voi sille mitään että minä ajattelen näin.
Tarvitsen aina varmistusta siitä minkä kokoinen olen ja otan mittoja lantion, vyötärön ja hartioiden kohdalta, otan itsestäni valokuvia ja toivon aina että saisin itsestäni kuvan mihin olisin tyytyväinen, kuvan jossa näyttäisin hoikalta. Otan netistä selvää minkä muotoinen vartaloni on sen mielestä. Pyöreä, kulmikas, suorakaide. Haluan faktoja ja todisteita jotta minulle tulisi vakuuttunut olo ja hyvä mieli. Samaten kasvojen suhteen, otan itsestäni valokuvia ja vertaan niitä eri muotoisin kasvonmuotoihin jotta saisin varmistuksen siitä että kasvoni olisivat sellaiset kuin toivoisin. Kapeat ja pitkät.
Olen hyvin tarkka vaatteiden suhteen. Kankaan täytyy olla käytetyn tuntuista ja kevyttä. Vasta pesty vaate on ahdistavaa laittaa päälle koska se on koppuraisen tuntuinen siksi suihkutan puhtaat vaatteet aina ennen käyttöä vedellä, jotta ne olisivat käytetyn tuntuiset.
Hihojen pituus täytyy olla tietyssä kohdassa vähän ranteen yläpuolella. Kaikissa paidoissa täytyy olla tarpeeksi korkea resorikaulus ja paidan helman tulee olla tietyn pituinen.
Housut täytyy olla uimapuvuntuntuista kangasta ja ei saa olla taskuja. Vyötärön taytyy olla suhteellisen korkea jotta paidan saa housujen sisään. Housujen lahkeet täytyy olla tietyn pituiset. Ompelen ja muokkaan aina kaikki vaatteeni jos nään niissä pienentäkin vikaa.
Vaatteet eivät saa olla ihonmyötäiset mutta ei myöskään liian isot etten näytä lihavalta. Haluan että ulkonäköni on söpö, reppana ja sääliä herättävä. Muokkaan, leikkaan ja ompelen aina vaatteeni omannäköiseksi.
Käytän Disney aiheisia vintage vaatteita. Ne ovat lapsenomaisia ja käytetyn tuntuisia. Niitä löydän usein nettikirppareilta. Löydän kirppareilta myös lasten vaatteita itselleni jotka tarpeen mukaan suurennan. Irrotan hihoja paidoista ja ompelen siihen juuri sen kokoiset hihat kuin haluan. Ompelen vaatteita todella paljon ompelukoneella, melkein joka päivä. Jos on tylsää yleensä etsin kaapista jonkun vaatteen jota voin muokata. Tällä haen onnistumisen tunnetta ja hyvää oloa.
Ompelu on mukavaa. Kuitenkin ompelun lopullinen tavoite on hakea sitä tiettyä tunnetta jos jokin asu onnistuu ja aina kun muokkaan jotain vaatetta muokkauksen syy on se miten voisin muuttaa vaatteen ilmettä niin että siinä näyttäisi mahdollisimman hoikalta ja söpöltä eli tässäkin on se oma pakkomielle mitä haen.
Pyörin joka ikinen viikko kirpputoreilla, koska sieltä etsin harvinaisuuksia ja vanhoja vintage vaatteita jotka on Disney aiheisia tai muuten söpöjä. Siinäkin haen sitä onnistumisen tunnetta ja hyvää oloa kun löytää jonkun omantyylisen vaatteen.
Talvisin on hyvin haastavaa, koska en pysty käyttämään toppavaatteita koska näytän niissä isokokoiselta ja ahdistun peilikuvastani. Yritän aina otta itseäni niskasta kiinni ja hankkia toppatakin jotta ei olisi kylmä, mutta silti aina päädyn samaan tuulitakkiini mitä käytän ympäri vuoden kesät ja talvet.
En myöskään pysty käyttämään pipoja, koska mielestäni kasvoni näyttävät pöhöttyneiltä pipoissa. Hyväksyn ainoastaan lippalakin. Käytän lippistä myös talvisin ja jotta korvani eivät palele tykkään hirveästi kypärämyssyistä ja laitan sellaisen lippiksen alle talvisin. Silloin tykkään ulkonäöstäni. Muut ovat nauraneet sille miltä näytän ja pilkanneet minua, mutta itse tykkään miltä näytän.
Tarkkailen kasvojani. Haluan että kasvoni ovat kapeat ja pitkät. Olen keksinyt oloani helpottavan tavan jolla saan kasvoni näyttämään pidemmiltä. Olen vetänyt hiusrajani monta monta senttiä korkeammalle vetämällä hiukset juurineen irti epilaattorilla, jotta ne eivät kasva takaisin nopeasti.
Vihaan paksuja hiuksia ja jos minun hiuksiani ”kehutaan ” paksunnäköisiksi minulle se on loukkaus ja masennun. Vedin kerran epilaattorillä koko pään hiuksia juurineen irti jotta hiukset eivät kasvaisi niin tiiviisti takaisin. Pääni on vielä laikukas ja joissakin kohdissa on vähemmän hiuksia.
Kynin todella usein hiuksia, kasvatan ja leikkaan uudelleen ja uudelleen, koska haen sitä hyvää tunnetta mikä joskus tulee. Esimerkiksi jos olen yrittänyt kasvattaa tukkaa ja sitten kyllästyn siihen miltä näytän ja ajan pääni kaljuksi pitkän ajan jälkeen. Ulkonäkö miellyttää ja se kestää vain muutaman päivän tai viikon niin taas alan näkemään niitä huonoja puolia ja vikoja. Siksi toistan tätä samaa uudelleen ja uudelleen.
Tästä tempauksesta Äitini pinna paloi lopullisesti ja Mummonikin soitti minulle mitä olin oikeen mennyt tekemään tukalleni. Minulle alettiin puhua miten minun tekemiseni tulisivat vaikuttamaan lapseeni. Mummoni puhui minulle pitkään ja sanoi että joissakin asioissa minun on ajateltava miten se vaikuttaa lapseni tulevaisuuten en voi toteutaa kaikkia pakkotoimia ulkonäköni suhteen. Läheiseni pelkäävät että lastani aletaan kiusaamaan koska hänen äitinsä on niin kummalisen näköinen. Äiti kuvaili että näytän sairaalta syöpäpotilaalta.
Minä en voi itselleni mitään että minua viehättää usein sellaiset asiat mitä toiset taas ajattelisivat päinvastoin. Ajelen myös kulmakarvani pois jotta näyttäisin söpömmältä.
Tykkään silmäpusseista ja en ikinä peitä niitä vaan päinvastoin korostan niiden olemassaoloa laittamalla vaaleaa meikkkivoidetta rajatakseni tarkan reunan silmäpusseilleni.
Minä aina ajattelen usein sitä mitähän muut ajattelevat jos teen jotakin. Silloin kun tulin raskaaksi ja sain lapsen lopetin alkoholin kokonaan. En juonut mitään 4 vuoteen. Kun kerran ajattelin että voikohan yhden juoman juoda viikonloppu iltana ennen nukkumaanmenoa jos se rentouttaisi.
Pitkään jouduin ns. kysymään muilta luvan ja suostumuksen yhteen juoman juomiseen ja varmistelin jatkuvasti ettei minusta sitten luulla sitä mitä pelkään.
Varmistelen muutenkin asioita läheisiltä esimerkiksi enhän näytä tässä vaatteessa isolta sitten kun minulle sanotaan ”et näytä” niin pelkään että se sanotaan vain mieliksi koska eihän kukaan voisi sanoa että ”näytät” koska siitähän minä romahtaisin.
Tarvitsen aina vakuuttelua myös tästäkin mikä ei pidemmän päälle edes auta, kaikkea tulisi toitotta usein jotta en heti kuvittele että olenko sittenkään enää hoikka. Mistään ei ole yleensä mitään hyötyä koska olen niin jumiutunut omiin pakkomielteisiini ja ajatuksiini itsestäni.
Äiti:
Äidin mielestä haluni näyttää söpöltä, reppanalta ja sääliä herättävältä on käsittämätöntä.
Jos ahdistuu negatiivisesta tai oudoksuntaa herättävästä huomiosta, miksi siihen sitten haluaa pyrkiä ?
Äiti ei aiemmin ymmärtänyt, että äkillisesti ilmestyneet hiertymät, naarmut ja kolhut olivat itse tehtyjä. Itsensä vahingoittaminen huomion ja säälin saamiseksi on vaikea ymmärtää.
Äiti on ollut usein todella ahdistunut ja surullinen kun on tapahtunut kiusaamista tai naureskelua tai muuta muiden ihmisten ilkeää käyttäytymistä siitä syystä, että näyttää erilaiselta. Haluaisin Äitinä eniten sitä, että omat lapset voisivat elää tasapainoista ja hyvää elämääilman liikoja murheita.
Kaikki ilkeämielisyys satuttaa, eikä omat keinot riitä auttamaan. Tässä maailmassa on kovaa olla vaikka olisi normaalikin, saatisitten jos poikkeaa massasta, kuinka kovaa elämä sitten voikaan olla…