Osaston jälkeen melkein heti tapasin nykyisen lapseni isän. Suhteemme oli aikalailla alkoholintäyteistä. Mania kausi oli silloin helpottamassa ja menossa ohi. Minulle vaihdettiin muutaman kerran lääkkeitä ja asperger pysyi edelleen ruodussa oli vain lieviä haasteita, jotka eivät olleet silloin häiritseviä.
Kumppanini ei tiennyt millainen olen oikeasti ilman lääkitystä. Hän oli kyllä tietoinen siitä että minulla on asperger. Jälkikäteen hän on sanonut että hänelle on tullut huijattu olo, kuin hänet olisi huijattu suhteeseen.
Hyvin nopeasti tavattuamme aloimme seurustelemaan, muutimme yhteen ja menimme kihloihin jo puolenvuoden seurustelun jälkeen.
Puolisoni tiesi mania menneisyyteni ja miten pukeuduin ja käyttäydyin. Hän oli mustasukkainen siitä mitä kaikkea olin tehnyt ja pukeutunut ja laittautunut sen toisen vanhemman miehen käskystä.
Hän suuttui kun en käyttänyt rintaliivejä vaan litistin rintoja tuubitopeilla. Hän kielsi minua leikkaamasta hiuksia lyhyiksi vaikka olisin halunut. Tein silloinkin aina niin kuin käskettiin, koska pelkäsin että minut jäteään. Hän sanoi usein että olisi kiva jos välillä meikkaisin ja sitten kun tein niin hän mustasukkaisesti sanoi: ”ketä varten sä oikeen meikkaat? ,onko siellä koulussa joku ketä varten laittaudut?” kun menin kouluun.
Äiti:
Jos aiemmin oli raskasta, se ei ollut mitään verrattavissa siihen mitä oli. Seurustelua tai oikeastaan jo tapaamista koitettiin estää, koska tiedossa oli minkätyyppisessä seurassa ja millaista viikonlopunviettoa olisi luvassa jos seurustelu lapsen isän kanssa alkaisi. Pian todettiin ettei puuttuminen auttanut ja olihan oikeus valita omat kumppaninsa joka tapauksessa , alku meni kai melko alkoholinhuuruisesti, rahaa kului. Keskellä yötä heitettiin läppäri vatsan päälle kun Äiti oli jo nukkumassa, kun rahaa piti saada siirrettyä.
Melko pian kuvioon tulivat pahoinpitelyt, Äiti oli laivalla töissä tuolloin ja joutui uutena ottamaan pitkiäkin työjaksoja vastaan. Laivalla oli järkyttävä saada puheluita, joissa kuului lyömisen ääniä ja huutoa, kun ei voinut tehdä mitään. Usein sisko joutui mennä paikalle, kun Äiti oli laivalla, muistuu mieleen kerta kun he olivat koiranvahtina.
Oli sovittu yhdestä viikosta, mutta työjakso venyikin kahteen viikkon. Toisella viikolla juominen lähti käsistä ja Äidin asunnossa puoliso hajoitti television lisäksi muitakin tavaroita.
Sisko tuli apuun tilanteeseen.
Naapurin rouvaa puoliso oli huoritellut ja poliisitkin tulivat paikalle. Puoliso vietiin putkaan.
Äiti häpesi silmät päästään kun tultuaan kotiin muutamien päivien päästä naapuri tuli juttelemaan ja vihjaili jopa yhtiökokouksen järjestämisestä selkkauksen vuoksi.
Välillä tappeluiden vuoksi Äidin piti keskellä yötä lähteä väliin ja pitkäksi aikaa jäi kammo puhelimen soimisesta keskellä yötä.
Asunnot vaihtuivat moneen kertaan meluhaittojen vuoksi. Välillä kaikki tavarat oli ympäri ihmisten varastoja , kun asunto oli mennyt alta ja uutta koitettiin etsiä. Viimeiseksi jäänyt pahoinpitely oli rajuin. Puoliso sukulaiset eivät halunneet ymmärtää tilannetta vaan keksivät muita syitä tai syyllisiä.
Minä:
Puolisoni oli hyvin mustasukkainen ja ei siihen aikaan oikein hyväksynyt täysin minua.
Mustasukkaisuus paheni ja puolisoni alkoi käyttäytymään väkivaltaisesti minua kohtaan aina kun hän otti alkoholia.
Liiallinen alkoholin käyttö teki hänestä aggressiivisen ja vainoharhaisen.
Pahoinpitelyt olivat todella rajuja ja kestivät useita tunteja ja niitä tapahtui todella usein. Kuristamista, pään hakkaamista lattiaan ja seinään, nyrkin iskuja, potkimista, tukistamista, puremista, sylkemistä kasvoille ja huorittelua.
Pahoinpitely tilanteissa, otin kaikki iskut vastaan jos olisin yrittänyt puolustautua saisin iskuja vain kovemmin takaisin.
Äitini ja Mummoni olivat hyvin huolissaan ja yrittivät puuttua asiaan. Minun naamani oli mukiloitu monta kertaa niin hirvittävään kunton ettei minua edes meinanut tunnistaa.
Syy pahoinpitelyihin aina oli puolisonsairaalloinen mustasukkaisuus, liiallisesta alkoholin juomisesta hän aina muuttui täysin agressiiviseksi ja todelliseksi hirviöksi ja hän usein mainitsi tämän 10 vuotta vanhemman miehen nimen hakatessaan minua.
Hän oli katkera siitä millainen olin ja mitä tein toisen käskystä siihen aikaan vaikka en ollut edes oma itseni. Humalatilassa hän oli aina vainoharhainen. Suutuui milloin mistäkin ja kuvitteli omiaan.
Hän tiesi että vihaan sitä ihmistä enkä todellakaan välitä hänestä, mutta aina sama toistui.
Pahoinpitelyistä hän ei koskaan sanomansa mukaan muistanut mitään koska oli niin sekaisin.
Eräs ilta muistuu mieleen kun meillä tuli riitaa ja puolisoni alkoi taas jauhamaan menneisyydestäni ja nimenomaan siitä 10 vuotta vanhemmasta ihmisestä, silloin menetin hermoni en jaksanut enää vakuuttaa toiselle samoja asioita kerta toisensa jälkeen ja päätin lukittautua vessaan ja ahdistus oli valtava. Puoliso oli soittanut Äidille hädissään ja pyysi apua. Hän vaikutti itsekin olevan järkyttynyt tilanteesta.
Poliisit ja Äiti tulivat paikalle ja yrittivät saada minut ulos vessasta, sisko oli myös mukana ja kaikki yrittivät puhumalla saada minut ulos vessasta, lopulta ovi avautui ja näky oli hirvittävä. Totaalisen ahdistunut itseään kasvoihin viillellyt ihminen. Poliiseista toinen oli nuori ja kenties vain vähän työtään vasta tehnyt ja hän oli tilanteessa täysin neuvoton, Äiti sanoi poliiseille, että lähtekää pois tämä täytyy viedä jonnekin aivan muualle kuin putkaan, te ette pysty auttamaan , poliisit lähtivät mukisematta pois, tuntui siltä, että tunne oli heille jotain uutta. Sitten minut vietiin päivystykseen.
Vaikka pahoinpitelyistä usea meni oikeuteen se jatkui silti noin kahden vuoden ajan.
En osannut lähteä suhteesta, koska tein aina niinkuin hän halusi ja uskoin aina että hän kyllä muuttuu. Jouduin useasti valehtelemaan poliiseille tapahtumista, ettei hän joutuisi vankilaan, koska hän pyysi ja en itsekään halunut hänelle sellaista.Sain jopa kerran 200 e sakon väärästä ilmiannosta joka oikeasti oli totta.
Selvinpäin hän oli täysin eri ihminen, joten aina annoin anteeksi odotin että kyllä kaikki varmasti muuttuu ja hän lupasi muuttua paremmaksi ihmiseksi.
Äiti teki rikosilmoituksen tavallaan kysymättä lupaa, koska halusi että teoille tulisi kerrankin seurauksia.
Puolisoni joutui yhdyskuntapalvelukseen ja pahoinpitelyitä tuli sen aikana kerran. Alkoholin käyttäminen on aina riski pahoinpitelyille.
Vuonna 2016 joulukuussa kaikki muuttui täysin. Tulin raskaaksi, jonka vuoski tietenkin en itse enää alkoholia käyttänyt.
Puolisoni pysyi alkoholista erossa melkein koko raskauteni ajan ja elämä oli todella mukavaa ja rauhallista.
Viimeisin pelottava tilanne oli raskauden viimeisenä kolmanneksella. Puoliso meni juhannuksen viettoon ja minun piti hakea hänet kotiin aamu neljän aikaan. Menin samantien nukkumaan kun pääsimme kotiin. Yritin nukkua, mutta puoliso sössötti ilkeitä asioita ja haukkui minua ja käytös oli taas hyvin vainoharhaista ja pelottavaa. Hän kuristi minua kerran ja silloin pelkäsin henkeni puolesta, että jotain pahaa tapahtuu minulle ja vauvalleni. Onneksi hän sammui ja tilanne ei edennyt pahempaan. Se oli viimeisin pelottava tilanne.
Puoliso ei osaa hallita juomistaan joten jos hän joskus halusi alkoholia nauttia hän meni muualle en aio olla koskaan samassa tilassa hänen kanssaan, jos hän nauttii tai on nauttinut alkoholia. Edelleenkään en voi luottaa häneen.