Minä:
Minulla on isosisko, meillä on vuosi ikäeroa. Lapsena tappelimme todella paljon. Nyt aikuisiällä olemme todella hyvissä väleissä, emme riitele juuri koskaan.
Siskoni oli kova pomottelemaan ja kiusaamaan minua. Nälvimistä, nöyryyttämistä, käskyttelyä, mielenpahoittamista. Oikeastaan siskoni tiesi vetää oikeista naruista. Tuntuu kuin hän olisi aina tiennyt heikot kohtani. Muistan että paljon tuli riitaa koosta. Siskoni sanoi minulle aina ne asiat joka nimenomaan oli minun pahin pelko. Minulla esimerkiksi ei ole lättäjalkaa mutta siskoni kiusotteli että on siksi aloin itse jo pelkäämään että asia on niin koska hän sanoo ja jos kävelin paljain jaloin hänen edellään, tarkastin ettei jalanjälki vain ollut lättänä. Tämän siskoni huomasi vaikka jalanjälkeni eivät olleet lättänät hän väitti että on ja siitä se tappelu taas alkoi.
Ulkonäössä lapsesta asti olen aina pelännyt että minulla olisi : paksu nenä, lättäjalat, hikiset kädet, nakkisormet, paksut hiukset ja että olisin lihavampi kuin siskoni. Ja juuri näistä siskoni usein kiusasi aivan kuin hän olisi osannut lukea ajatukset ja nämä pahimmat pelkoni.
Pelkään aina sitä että olisin lihava ja isokokoinen. Siksi vertaan aina kaikkia kohtia itsessäni muihin Käsivarsia, reisiä, jalkoja, takapuolta, vatsaa, sormien paksuutta, kaikkea.
Muistan kun siskoni käski minun mennä puntarille, siihen aikaan oli viisaripuntari ja viisaria pystyi säätämään eteen ja taaksepäin en tiennyt silloin että niin pystyy tekemään. Menin puntarille ja painoni lukema oli todella iso, sydämeni nousi kurkkuun kun säikähdin. Siitä siskoni sanoi pilkaten ”kylläpä sä painat paljon ! mä painan paljon vähemmän”, siskoni oli näyttänyt oman painonsa ennen minua ja se oli näyttänyt paljon vähemmän. Se tuntui ihan kamalalta ja juoksin itkien pois.
Olen ainan ihanoinnut lapsenomaisuutta. Murrosikä oli jäävuoren huippu, kehon muuttuminen. Asiaa pahensi entisestään se että kehityin isosiskoani nopeammin.
Rintani alkoivat kasvaa ja nännit näkyivät läpi, siitä sain kuulla aina ja tuli hirveän paha mieli. Puristelin raivossa rinnanalkuja niin kovin kuin pystyin koska halusin tuhota ne ja niiden kasvun. Piilottelin niitä aina ja pelkäsin ja häpesin niitä valtavasti. Karvoituskin alkoi jo tosi nuorena ja en voinut hyväksyä sitä. Kuukautiseni alkoivat 3 luokkalaisena ja silloin muistan kuinka se oli aivan hirveetä, tuntui että elämä on pilalla. Koin että koska kehityin nopeammin kuin siskoni olin häntä isompi. En haluaisi repiä vanhoja haavoja auki ja puhua siskoni kiusaamisesta, koska hän on nykyään kuin eri ihminen ja en haluaisi pahoittaa hänen mieltään puhumalla vanhoista asioista, mutta ne kuuluvat menneisyyteen.
Uusioperheessä jouduin muiden lasten kanssa mennä samaan aikaan saunaan ja suihkuun. Minua ahdisti mennä heidän ja siskoni kanssa samaan aikaan koska olin kehittynyt muita nopeammin.
Istuin aina saunassa kyykkyasennossa jotta kukaan ei huomaisi rinnanalkuja ja karvoja. Siskoni nöyryytti minua kysymällä muiden kuullen: ”miksi sun pitää istua noin, piilotteletko sä sun karvoja vai ?”, siitä muut alkoivat nauramaan. Siskollani ja pojilla oli aina myös tapana kiusata minua saunassa huutamalla yhteen ääneen ”mikä kesti tönkkösuolattu muikku”kun tulin viimeisienä saunan puolelle. He kolme olivat kuin Monni ja Pilli ja Pulla ja minä Pekka Töpöhäntä. Yksi kiusaa kaksi muuta toistaa perässä. Äitini onneksi oli puolellani ja sopisi että jatkossa minä saan mennä yksin saunaan ja suihkuun.
Usein minut jätettiinkin ulkopuolelle ja ajan myötä olin aina itsekseni enkä halunnut viettää heidän kanssaan aikaa, melkein aina kaikki päättyi siihen että juoksen itkien Äidin luo.
Ne ovat erityisesti jäänyt muistiini miten minulle kommentoitiin kuinka ällöttävä finniselkäni oli. Takapuoltani haukuttiin läskiperseeksi. Naurettiin että minulla on tissit. En koskaan käyttäny rintaliivejä. Peitin, litistin ja opettelin huonon ryhdin jotta niitä ei huomattaisi. Rintoja en koskaan hyväksynyt. Totuus ja tehtävä pelit heidän kanssaan olivat kamalia, koska minulle esitettiin aina kiusallisia kysymyksiä, kuten onko sulla karvoja.
Kun joku oli rikkonut äitini aurinkolasit, minut lavastettiin syylliseksi piilottamalla rikkoutuneet aurinkolasit tyynyni alle. Minulle tuli aina hirveän häpeällinen olo jos siskoni sanoi muiden edessä minulle ilkeästi. Esimerkiksi ”mitä sä oikeen yrität esittää siinä”, ”mitä sä oikeen teeskentelet” vaikka olisin ihan tavallinen enkä esitä mitään.
Äiti:
Monet elämässä vallanneet asiat vaikuttivat valitettavasti pahentavasti syntyneisiin ongelmiin. Stressaava elämäntilanne, huonot ihmissuhteet, yksinhuoltajuus, suppea verkosto ja näiden yhteenlaskettu kuormitus tekivät kaikki yhdessä varmasti oman osansa siihen miksi mielenterveysongelmat puhkesivat niin voimakkaasti.
Pohjalla asperger, mitä kukaaan ei osannut arvata olevan, geneettinen alttius ja ympäristötekijät. Siihen päälle vajaa puuttuminen sisarussuhteen ongelmakohtiin. Toisen pomottamiseen tottui, voimavarat ja osaaminen ei riittänyt ymmärtämään, että ne saattavat johtaa pitkäaikaisiin ongelmiin.
Kun katsoo pelkoja mitä ei haluaisi/halunut näyttää, tulee väkisisnkin eteen ajatus, miksi toinen sisaruksista niin voimakkaasti on pelännyt kasvamista ja kehittymistä. Mikä siinä on niin pelottavaa ? Ja miksi toinen sisar puolestaan on halunnut pönkittää harhaa ?
Minä:
Minä en oikeen osaa sitä selittää miksi minä aina olen pelännyt että olisin isompi, vanhempi ja suurempi kuin isosiskoni.
Se on ollut minulle helpotus että olen pikkusisko enkä isosisko, mutta mielestäni siskoni jotenkin tiesi mistä minulle tulee paha mieli ja hän jotenkin sai minut aina vakuuttumaan siitä että olen isompi, lihavampi ja vanhempi mitä hän ja aikuismaisempi erityisesti kun siskoni haukkui minua ”isoksi akaksi” se oli aina hirveän tuntuista. Jotenkin sana pikkusisko tuo minulle mieleen pienimmän, viattomamman ja nuoremman aseman mieleen. Jos olisin lihavampi kuin siskoni en koe olevani pikkusisko pienuus ja laihuus merkitsee minulle paljon. Koen että olen mielllyttävämmän näköinen, suloisempi ja reppanampi kuin se että olisin tukeva.
Siskoni on nyt aikuisena sanonut, että syy siihen miksi hän purkasi minuun kaikki ilkeät kommentit johtuivat hänen epävarmuudestaan, koska Äitimme usein moittii itseään peilistä ja sanoo itseään läskiksi siitä siskolleni on tullut epävarmaolo omasta kehostaan. Jos Äitimme kerran pitää itseään isona miksei hänkin sitten ole ?
Äiti:
Äiti on miettinyt nyt kymmenen vuotta jälkeenpäin, että herkkyys ja asperger ja mahdollinen BDD ovat olleet yhtenä syynä muiden kommentoinnin ylireagointiin ja vääristänyt kehonkuvaa entisestään , synninpäästönä kaikille voi kai todeta, ettei kukaan tahallisesti varmasti ole yrittänyt aiheuttaa vakavia mielenterveysongelmia. Jälkikäteen on helppo sanoa miten olisi pitänyt olla ja elää.